Niin se vaan on. Jotain hyvää tähänkin päivään.
 
Harjottelu jatkuu. Olen kyllä tykänny olla Malmilla. Kivoja työkavereita. Se tekee paljon. Mitään erityisen uutta ja mullistavaa ei tähän mennessä ole tullu vastaan. Perjantaina Hiltunen otti meiät seuraamaan cv-katetrin laittoa ja pääsin Tuomaksen kanssa viemään status epilepticus-potilasta Meikkuun. Siinä mieleenkiintoset tapahtumat ensimmäisen viikon ajalta. Toki on ollut jos jonkun näköstä elämänsankaria.
 
Tänään oli tentti. Hoitotiedettä. Sitä approa. Tämä on tasan viimenen approkurssi. Tentti ei menny läpi. Ja se oli äärettömän helppo. Kysymyksiin pysty vastaamaan parhaillaan kahdella sanalla, mutta jos ei tienny oikeita sanoja ei voi voittaa. Mulla alkaa olla uusintalistalla tentti poikineen. Miten tässä näin on päässyt käymään?
 
Positiivisia pilkahduksia viime viikolta. Meille tuli uus auto. Isä vaihto Volvon Jettaan. No, oliko se hyvä asia siitä voi olla montaa mieltä. Henk.koht pidin kyllä enemmän Volvosta mutta ihan hyvä tollakin oli kurvailla. ´
 
Toiseksi. Minä sain töitä. Tuntuu hyvin epätodelliselta mutta näin on päässy käymään. Opteamilta, jossa olin pari viikkoa sitten haastattelussa. Vielä en oo sopinu koska alotan eikä työsopimusta oo tehty. Vähän kyllä epäilyttää. Mitään mitä ne on luvannu, ei oo pidetty. Paitsi se, että ne soitti ja kutsu haastatteluun. Joten ei nuolasta vielä ennen kun tipahtaa. Työ ja sen mukanaan tuoma raha kuulostaa kyllä erittäin hyvältä.
 
 
Mulla on kaapissani frakki... Kohta Henu pääsee tanssahtelemaan!